maanantai, 4. helmikuu 2008

Jatkoa pukkaa, jaksakaa odottaa!

Jatkoa luvassa heti kun täti saa kirjoitettua seuraavan osion loppuun. Kiitoksi kaikille lukijoille viesteistä, odotuksenne kyllä palkitaan :)

sunnuntai, 20. tammikuu 2008

Firman aikaiset pikkujoulut.

Chapter 14

Voitto meni, mutta tavara palkinnot jäivät. Tädit eivät antaneet tämän kuitenkaan vaivat, vaan suuntasivat kulkunsa kohti raviradan baaria. Oli voitto maljojen aika! Pari tuntia kului juopotellessa, "voittoa" juhliessa ja hävyttömyyksiä baarimikolle huudellessa, lopulta kuitenkin koitti aika, jolloin tädit saatettiin baarista ulos. Siish mitä helsvetiiä, etkösh shie tiiä kuka myö oon, täti kinusi itseään kokoon baarin lattialta, kun leideille kieltäydyttiin tarjoilemasta alkkomahoolia enään yhtään enempää. Kuulesh, täshä on etläisen pallonpuoliskon paras koulutush-katsastaja, niin ettäs pojan kloppi tiedät, täti uhosi. Marja räkätti kippurassa pöydän päällä, vai että koulutus-katsastaja...mitäsh se täti oikeen katsastelee sieltä lattialta käsin?

Uloshan sieltä jouduttiin. Tädit eivät tästä ottaneet kuitenkaan turhaa stressiä, sillä miehen juotto viinat olivat visusti tallessa autossa. Elämä tuntuo taas paljon helpommalta kossu pullon jälkeen. Ei haitannut vaikka sika oli kadonnut, voitto mitätöity, mies hukattu ja konit kotona ruokkimatta... Voi peijoona, Marja huudahti! Kotiinhan sitä piti lähteä, konit olivat ruokkimatta. Siinähän meinasi itku tulla, kuka sitä autoa ajaisi, kun tädeistä oli parissa tunnissa tullut puli mummoja? Ei auttanut kuin soittaa poliisille ja anoa väliaikaista humalassa ajolupaa. Shiis, jos myö vaan tämän ainoan kerran *hik* ajettaisi pari sataa kilooma meteeriä etelään, Marja skarppasi puhelimeen. Lupaa ei myönnetty, kehoitettiin jättämään koppi ja auto Kouvolaan ja ajamaan taksilla kotiin. Siish mitä helsvetiiä, etkösh shie tiiä kuka myö oon...täti kaappasi puhelimen ja aloitti tarinansa poliisi sedälle aivan alusta.

sunnuntai, 20. tammikuu 2008

Valmistaudu henkisesti siihen, etteivät kaikki arvosta työpanostasi.

Chapter 13

Tuomarit tulivat jututtamaan tätejä radan reunalle ja hevoset tulivat vuorostaan radalle lämmittelemään. Niin, katsokaas... Tässä nyt on nämä juridiset pykälät, joiden nojalla meidän pitänee kyllä hylätä teidän...öh...poninne tai paremminkin sikanne juoksu, tuomari setä sopersi. Voi pyhä jysäri, täti huudahti! Kerrankin kun voitto sattui tavalliselle tallaajalle, pitkän ajan jälkeen, niin heti oltiin juoksua hylkäämässä. Minkäs se sika sille voi, ettei poniksi syntynyt, Marja tätikin suivaantui. Vaikka se olisikin poni ollut, niin laukkaahan tuo tuli koko matkan, setä yritti puolustella. Eihän tuota menopeliä oltu taidettu edes rekisteriin merkata, setä jatkoi kysyvästi. Mitäh, oletkos sinä joku SIKA-RASISTI, täti suuttui! Niin, tälläisiä nämä on, nämä nimi miehet, heti kun toisella on vähänkin hienompi tai erilaisempi rahalinko, niin heti ollaan katteellisia, täti jatkoi. Niin ne kuule ht.netissäkin aina toitottaa, että miten kateellisia ihmiset ovat. Kuule kannattaisi käppänänkin käydä tutustumassa sielä, niin tietäisi mitä on myötätunto, täti vaahtosi. Viekää karjulta voitto, mutta meiltä ette tavaroita vie, kirosi Matja ja lähti pinkomaan tuhatta ja sataa varikko alueelle voitto-loimi kainalossaan. Täti jäi hämillään katsomaan Marjan perään, jonka takamus keikkui jo valjastuskatoksen kulmilla kuin riippuliha teurastamossa. Ei siinä tädinkään auttanut kuin ottaa jalat alle, kunniakirjaa tukevasti rintaansa vasten puristaen. Valjastuskatoksille päästyään täti kääntyi vielä ympäri ja huudahti radan suuntaan S-I-K-A-R-A-S-I-S-T-I!! Hmph...

tiistai, 15. tammikuu 2008

Väliaikatietoja

Tarina saa jatkoa viikonloppuna, malttakaa siis toki sinne asti.

Terv. arvoisa ravitäti ratsuttaja

sunnuntai, 6. tammikuu 2008

Toisinaan menestys voi nousta päähän...

Chapter 11

Ponilähdön esittelyyn 2minuuttia, kaikui kova-äänisistä ympäri rata-aluetta. Hra Pihvi pinkoi jo hyvää vauhtia mäkeä ylös ja kurvasi suoraan radalle. Kato prkl, täti hihkaisi innoissaan, selvästi on possussa juoksijan ainesta! Karju nelisti kilpailusuunnan mukaisesti ja siististi sisärataa juosten.

Yksi..... kaksi.... AJA! Kuului lähettäjän nauhoitetut sanat kaiuttimista ja ponit lähtevät ravaamaan suinkin niin lujaa kuin jaloistaan pääsevät. Ja Persdes Paron ottaa keulapaikan, sitä seuraa Liinun Lemmikki takanaan Silver Juice. Kolmannessa parissa ulkona tulee Kakao Chipdale. Leo-Latushka hylätty pitkä laukka, selostaja sanelee huomaamatta takaa kovasti kirivää Hra Pihviä. Tädit hihkuvat huvittuneina, pitää kanssa sisarille aina välissä muistaa kehaista, että sika on heidän omistuksessaan. Silver Juice on jäänyt pahasti pussiin, eikä Kohato Camatokaan saa kiri tilaa, Persdes Paron jatkaa keulassa vahvan oloisena. Neljännessä parissa sisällä juoksee...SIKA?! Hei mitä helv...mitä tuo tuolla tekee!! Selostajakin hiljenee hetkeksi, valitettavasti ponitkin ovat äkänneet pienen ja ruman sian pojan, joka kauhoo menemään uskomatonta vauhtia. Yksi toisensa jälkeen ne sinkoavat radalta villeinä laukaten, seuraa kaaos. Takakaarteen alkaessa on vain yksi poni pysynyt ravilla ja sen kuski on ilmeisesti päättänyt voittaa lähdön. Rinta rinnan saapuvat sika ja Perdes Paron maalisuoralle. Taistelu on tiukka, mutta Hra. Pihvi saapuu maaliin voittajana - kärsän mitalla.

Tätien riemua ei voi sanoin mitata, he hyppivät onnessaan, halaavat toisiaan, halaavat ventovieraita ihmisiä. Karju jatkaa juoksuaan poistuen radalta aidan ali ja kadoten Kouvolan keskustan suuntaan. Kilpaa tädit kirmaavat, pienten varsojen lailla, kohti loimittajaa ja kunniakirjaa piteleviä tyttöjä. Ei voi Ravi-Nuoret muuta kuin tuijottaa montut auki naisia, joista toinen kaappaa loimen syliinsa ja toinen nappaa pikku tytöltä kunniakirjan kätösistä. Rata on hiljentynyt, joukko ihmisiä on kerääntynyt maalisuoralle sekä talli kaarteeseen. Ainoastaan tädin riemunkiljaisut kajahtavat ilmaan. Marja juoksee pitäen voittoloimea viittanaan ja itkee ilosta. Viimeinkin täti ymmärtää, mitä Stiina Ikonen tarkoitti kirjoittaessaan Suomen Hevosenomistajat lehteen harmittelevansa, ettei omista penistä. Sillä olisi tosiaankin mukavaa viihdyttää tuhat päistä yleisöä, vatkaamalla housut kintuissa lantiota ja leikkiessään helikopteria. Täti pysähtyy ihmis joukon eteen ja alkaa vaatimaan itsellen mikrofonia, saisi kansa kuulla vihdoinkin todellisten voittajien puheen.

Tuomari tornissa kuhisee. Eihän sika voi raveja voittaa, eihän se ole poni, eikä se edes ravannut, eihän sitä ole herran tähden edes rekisteröity Hippokseen! Herrat tuumailevat tilannetta ja päättävät mennä jututtamaan näitä tärähtäneen oloisia täti henkilöitä.

Antakaa kansalle mitä kansa haluaa, täti huutaa, antakaa tänne nyt se prkl:een mikrofooni! Pyhä taivas, täti miettii ja alkaa kaivamaan puhelintaan taskustaan. Eikai tässä auta, kuin soittaa tuomaritorniin ja kysäistä, että missä mahtaa se fooni viipyä. Kaikki matalaksi, sillä on ASE, joku huutaa ja kansa lakoaa tädin jalkojen juureen. Tästähän täti riemastuu, no niin prkl onki, joten tänne se mikrofooni niinkuin ois jo! Eräs radan henkilökunnasta kiikuttaa tädille hänen haluamansa  foonin ja suostuu vaihtamaan sen naisen "aseeseen". Täti heittää tulijalle vanhan Nokialaisensa ja tulija luovuttaa naiselle mikrofoonin. Ei hätää, se olikin vain puhelin, huudahtaa mies pitäen nokian 3210 ylhäällä kaikkien nähtävillä. Kriisi on ohi ja ihmiset nousevat helpottuneina ylös.

Täti on harjoitellut puheita jo pitkään. On Nobelin palkinto puhe, samoin Grammyn, MTV musik awardsin ja onpa Jussi palkintoakin varten tultu treenattua. Samoin kuin Yk:n-rauhanturvaajaksi-valitsemis-puhe sekä presidentin vaalien voittopuhe. Joka lähtöön löytyy. Täti päättää pitää kaikki puheet nyt samalla kertaa, eipä kulu aikaa sitten niin paljon, kun oikeasti voittaa kaikki tittelit ja pystit. 

"Arvon Suomen kansalaiset! Oltuani musiikin ammattilaisena nyt 2-vuosikymmentä, olen todella otettu tästä Nobel palkinnosta, jonka  Mikael Jaksoni on minulle nyt ojentanut. Tehtävä oli suhteellisen helppo kaltaiselleni näyttelijä lahjakkuudelle, joka on palvellut isänmaataan jo toisesta maailman sodasta alkaen. Fysiikan nerona voin kuitenkin todeta, että kaikista ylpein olen elokuvaaja-ohjaajan-roolistani ydin kokeissa. Haluan kiittää vanhempiani, fanejani, alamaisiani sekä kaikkia äänestäjiä. Olisin pystynyt tähän ilman teitäkin!".