Chapter 10

Kova oli selvitys radan portilla, kun Korven tallihenkilö kunta saapui paikalle. Soiteltiin ympäriinsä ja päiviteltiin, kuka kumma oli hevoset pois jättänyt. Järjestyksenvalvoja muisti tätien tuoman Sir Hawaiji Staarin. Kyllä se hevonen on ihan tuolla auton kyydissä, miksi kummassa me monella kulkupelillä koneja kuskastaisi, totesi mukana oleva hevosen hoitja. Kuinkas sattuikaan tädin avokki kävelemään portin ohi ja kuuli meneillään olevan keskustelun, hänelle ei jäänyt yhtään epäselväksi kuka kumma mahtoi olla kyseessä. Ukko lähti hädissään etsimään tätiä, ennenkuin tämä ehtisi isomman sopan saada aikaan.

Mitä ihmettä siun päässäs liikkuu hyvä nainen, ukko räyhäsi nähdessään tädin Korvelle varatulla valjastuskatoksella. Et sitten yhtään pienempänä nimimiehenä voinut esiintyä? Hmph, mitä se moukka tädille vaahtosi?! Itsehän sää lätkit läksimähän, täti tokaisi, myö tultiin vaan raivaamaan sinut kotio. Hullu sie oot, siks myö lährin, ukko myönsi hieman hämillään. Ai, että oikein hullu, Marja huudahti! Hyvä mies, et sää teidä vielä mittää, Marja nauroi. Samassa alkoi jumalaton meteli kuulumaan kopin takaosasta, kun Karju heräsi uniltaan. Mitä helevattua teillä on oikein kyyissä, ukko ihmetteli säikähtänyt ilme kasvoillaan. Hän käveli kopin sivuoven luokse ja ennenkuin täti ehti kieltämmän miestä avaamasta ovea, tarttui jo tämän oven kahvaan rykäisten uksen auki. Nano-sekunnissa oli Karju ulkona ja viiletti pillastuneen tallialueelta radalle päin. Mitä helv...siis työ oot ensin kidnapannut karjun, sitten tullut ryöstämään miut vastoin tahtoa kottiin ja vielä kermana kakun päällä, ilmoittanu lähes kaikki Korven hevoset kippeiksi... Ja miksihän se täti luulee, että minä karkuhun läksin, ukko huusi naama punaisena. Vaan eihän täti enään kuunnellut, hippulat vinkuen molemmat leidit viilettivät radan suuntaan karjun kannoilla.