Chapter 13

Tuomarit tulivat jututtamaan tätejä radan reunalle ja hevoset tulivat vuorostaan radalle lämmittelemään. Niin, katsokaas... Tässä nyt on nämä juridiset pykälät, joiden nojalla meidän pitänee kyllä hylätä teidän...öh...poninne tai paremminkin sikanne juoksu, tuomari setä sopersi. Voi pyhä jysäri, täti huudahti! Kerrankin kun voitto sattui tavalliselle tallaajalle, pitkän ajan jälkeen, niin heti oltiin juoksua hylkäämässä. Minkäs se sika sille voi, ettei poniksi syntynyt, Marja tätikin suivaantui. Vaikka se olisikin poni ollut, niin laukkaahan tuo tuli koko matkan, setä yritti puolustella. Eihän tuota menopeliä oltu taidettu edes rekisteriin merkata, setä jatkoi kysyvästi. Mitäh, oletkos sinä joku SIKA-RASISTI, täti suuttui! Niin, tälläisiä nämä on, nämä nimi miehet, heti kun toisella on vähänkin hienompi tai erilaisempi rahalinko, niin heti ollaan katteellisia, täti jatkoi. Niin ne kuule ht.netissäkin aina toitottaa, että miten kateellisia ihmiset ovat. Kuule kannattaisi käppänänkin käydä tutustumassa sielä, niin tietäisi mitä on myötätunto, täti vaahtosi. Viekää karjulta voitto, mutta meiltä ette tavaroita vie, kirosi Matja ja lähti pinkomaan tuhatta ja sataa varikko alueelle voitto-loimi kainalossaan. Täti jäi hämillään katsomaan Marjan perään, jonka takamus keikkui jo valjastuskatoksen kulmilla kuin riippuliha teurastamossa. Ei siinä tädinkään auttanut kuin ottaa jalat alle, kunniakirjaa tukevasti rintaansa vasten puristaen. Valjastuskatoksille päästyään täti kääntyi vielä ympäri ja huudahti radan suuntaan S-I-K-A-R-A-S-I-S-T-I!! Hmph...