Chapter 14

Voitto meni, mutta tavara palkinnot jäivät. Tädit eivät antaneet tämän kuitenkaan vaivat, vaan suuntasivat kulkunsa kohti raviradan baaria. Oli voitto maljojen aika! Pari tuntia kului juopotellessa, "voittoa" juhliessa ja hävyttömyyksiä baarimikolle huudellessa, lopulta kuitenkin koitti aika, jolloin tädit saatettiin baarista ulos. Siish mitä helsvetiiä, etkösh shie tiiä kuka myö oon, täti kinusi itseään kokoon baarin lattialta, kun leideille kieltäydyttiin tarjoilemasta alkkomahoolia enään yhtään enempää. Kuulesh, täshä on etläisen pallonpuoliskon paras koulutush-katsastaja, niin ettäs pojan kloppi tiedät, täti uhosi. Marja räkätti kippurassa pöydän päällä, vai että koulutus-katsastaja...mitäsh se täti oikeen katsastelee sieltä lattialta käsin?

Uloshan sieltä jouduttiin. Tädit eivät tästä ottaneet kuitenkaan turhaa stressiä, sillä miehen juotto viinat olivat visusti tallessa autossa. Elämä tuntuo taas paljon helpommalta kossu pullon jälkeen. Ei haitannut vaikka sika oli kadonnut, voitto mitätöity, mies hukattu ja konit kotona ruokkimatta... Voi peijoona, Marja huudahti! Kotiinhan sitä piti lähteä, konit olivat ruokkimatta. Siinähän meinasi itku tulla, kuka sitä autoa ajaisi, kun tädeistä oli parissa tunnissa tullut puli mummoja? Ei auttanut kuin soittaa poliisille ja anoa väliaikaista humalassa ajolupaa. Shiis, jos myö vaan tämän ainoan kerran *hik* ajettaisi pari sataa kilooma meteeriä etelään, Marja skarppasi puhelimeen. Lupaa ei myönnetty, kehoitettiin jättämään koppi ja auto Kouvolaan ja ajamaan taksilla kotiin. Siish mitä helsvetiiä, etkösh shie tiiä kuka myö oon...täti kaappasi puhelimen ja aloitti tarinansa poliisi sedälle aivan alusta.