Chapter 11

Ponilähdön esittelyyn 2minuuttia, kaikui kova-äänisistä ympäri rata-aluetta. Hra Pihvi pinkoi jo hyvää vauhtia mäkeä ylös ja kurvasi suoraan radalle. Kato prkl, täti hihkaisi innoissaan, selvästi on possussa juoksijan ainesta! Karju nelisti kilpailusuunnan mukaisesti ja siististi sisärataa juosten.

Yksi..... kaksi.... AJA! Kuului lähettäjän nauhoitetut sanat kaiuttimista ja ponit lähtevät ravaamaan suinkin niin lujaa kuin jaloistaan pääsevät. Ja Persdes Paron ottaa keulapaikan, sitä seuraa Liinun Lemmikki takanaan Silver Juice. Kolmannessa parissa ulkona tulee Kakao Chipdale. Leo-Latushka hylätty pitkä laukka, selostaja sanelee huomaamatta takaa kovasti kirivää Hra Pihviä. Tädit hihkuvat huvittuneina, pitää kanssa sisarille aina välissä muistaa kehaista, että sika on heidän omistuksessaan. Silver Juice on jäänyt pahasti pussiin, eikä Kohato Camatokaan saa kiri tilaa, Persdes Paron jatkaa keulassa vahvan oloisena. Neljännessä parissa sisällä juoksee...SIKA?! Hei mitä helv...mitä tuo tuolla tekee!! Selostajakin hiljenee hetkeksi, valitettavasti ponitkin ovat äkänneet pienen ja ruman sian pojan, joka kauhoo menemään uskomatonta vauhtia. Yksi toisensa jälkeen ne sinkoavat radalta villeinä laukaten, seuraa kaaos. Takakaarteen alkaessa on vain yksi poni pysynyt ravilla ja sen kuski on ilmeisesti päättänyt voittaa lähdön. Rinta rinnan saapuvat sika ja Perdes Paron maalisuoralle. Taistelu on tiukka, mutta Hra. Pihvi saapuu maaliin voittajana - kärsän mitalla.

Tätien riemua ei voi sanoin mitata, he hyppivät onnessaan, halaavat toisiaan, halaavat ventovieraita ihmisiä. Karju jatkaa juoksuaan poistuen radalta aidan ali ja kadoten Kouvolan keskustan suuntaan. Kilpaa tädit kirmaavat, pienten varsojen lailla, kohti loimittajaa ja kunniakirjaa piteleviä tyttöjä. Ei voi Ravi-Nuoret muuta kuin tuijottaa montut auki naisia, joista toinen kaappaa loimen syliinsa ja toinen nappaa pikku tytöltä kunniakirjan kätösistä. Rata on hiljentynyt, joukko ihmisiä on kerääntynyt maalisuoralle sekä talli kaarteeseen. Ainoastaan tädin riemunkiljaisut kajahtavat ilmaan. Marja juoksee pitäen voittoloimea viittanaan ja itkee ilosta. Viimeinkin täti ymmärtää, mitä Stiina Ikonen tarkoitti kirjoittaessaan Suomen Hevosenomistajat lehteen harmittelevansa, ettei omista penistä. Sillä olisi tosiaankin mukavaa viihdyttää tuhat päistä yleisöä, vatkaamalla housut kintuissa lantiota ja leikkiessään helikopteria. Täti pysähtyy ihmis joukon eteen ja alkaa vaatimaan itsellen mikrofonia, saisi kansa kuulla vihdoinkin todellisten voittajien puheen.

Tuomari tornissa kuhisee. Eihän sika voi raveja voittaa, eihän se ole poni, eikä se edes ravannut, eihän sitä ole herran tähden edes rekisteröity Hippokseen! Herrat tuumailevat tilannetta ja päättävät mennä jututtamaan näitä tärähtäneen oloisia täti henkilöitä.

Antakaa kansalle mitä kansa haluaa, täti huutaa, antakaa tänne nyt se prkl:een mikrofooni! Pyhä taivas, täti miettii ja alkaa kaivamaan puhelintaan taskustaan. Eikai tässä auta, kuin soittaa tuomaritorniin ja kysäistä, että missä mahtaa se fooni viipyä. Kaikki matalaksi, sillä on ASE, joku huutaa ja kansa lakoaa tädin jalkojen juureen. Tästähän täti riemastuu, no niin prkl onki, joten tänne se mikrofooni niinkuin ois jo! Eräs radan henkilökunnasta kiikuttaa tädille hänen haluamansa  foonin ja suostuu vaihtamaan sen naisen "aseeseen". Täti heittää tulijalle vanhan Nokialaisensa ja tulija luovuttaa naiselle mikrofoonin. Ei hätää, se olikin vain puhelin, huudahtaa mies pitäen nokian 3210 ylhäällä kaikkien nähtävillä. Kriisi on ohi ja ihmiset nousevat helpottuneina ylös.

Täti on harjoitellut puheita jo pitkään. On Nobelin palkinto puhe, samoin Grammyn, MTV musik awardsin ja onpa Jussi palkintoakin varten tultu treenattua. Samoin kuin Yk:n-rauhanturvaajaksi-valitsemis-puhe sekä presidentin vaalien voittopuhe. Joka lähtöön löytyy. Täti päättää pitää kaikki puheet nyt samalla kertaa, eipä kulu aikaa sitten niin paljon, kun oikeasti voittaa kaikki tittelit ja pystit. 

"Arvon Suomen kansalaiset! Oltuani musiikin ammattilaisena nyt 2-vuosikymmentä, olen todella otettu tästä Nobel palkinnosta, jonka  Mikael Jaksoni on minulle nyt ojentanut. Tehtävä oli suhteellisen helppo kaltaiselleni näyttelijä lahjakkuudelle, joka on palvellut isänmaataan jo toisesta maailman sodasta alkaen. Fysiikan nerona voin kuitenkin todeta, että kaikista ylpein olen elokuvaaja-ohjaajan-roolistani ydin kokeissa. Haluan kiittää vanhempiani, fanejani, alamaisiani sekä kaikkia äänestäjiä. Olisin pystynyt tähän ilman teitäkin!".